21-vuotias portsari, kaksi tappajaa ja ihmettely

"Fake it till you make it"!

Joskus se toimii myös akuutissa uhkatilanteessa.

Kuvittele tilanne, jossa vastapuoli on silminnähden vihainen ja tilanne uhkaa lähteä lapasesta. Näissä tilanteissa on normaalia tuntea ahdistusta, levottomuutta tai jopa pelko. Entä jos kertoisin, että avain tilanteen selättämiseen voikin löytyä uteliaisuudesta?

Tässä blogitekstissä sukellamme siihen, miten positiivinen uteliaisuus ja tietoinen asenteen valinta voivat toimia tehokkaana työkaluna, kun vastapuoli käy kuumana. Kyse ei ole mielistelyistä tai alistumisesta, vaan siitä, että otat tilanteen haltuun antamalla kaiken huomiosi ja mielenkiintosi toisen suuntaan.

Härkäpäinen tilanne – Taavetti ja Koljatit

Muistan tilanteen, jossa uteliaisuus ei ollut ensimmäinen tunne, mutta siitä tuli se ratkaiseva.

Olin 21-vuotias ja yksin järjestyksenvalvojana baarissa, jossa maanantai-ilta oli niin sanottu “ammattilaisten ilta”. 1990-luvulla se tarkoitti portsareita, rikollisia ja muuta ravintolaväkeä, jotka olivat viettämässä omaa viikonloppuaan. Tuollaisina iltoina saattoi tapahtua mitä vain.

Yhtäkkiä kaksi valtavan kokoista miestä alkoi tapella keskellä baaria. Toinen, taposta istunut, oli koko kylälle tuttu. Toisen tuomioista en tiennyt.

Olin yksin. Ei ollut aikaa pelätä, ei ollut ketään tulossa avuksi.

” Nuo jos alkavat moukaroimaan, siinä kuolee joku, mutta ei mun vahtivuorolla!”

Säntäsin väliin ja työnsin heidät erilleen. Muistan vieläkin, miten heidän jalkapallon kokoiset sydämet hakkasivat kämmeniäni vasten – adrenaliini virtasi, mutta niin virtasi myös jotain muutakin: ihmettelyä.

Kun sain heidät irti toisistaan, pysähdyin. En sen takia, että olisin ollut täysin hallinnassa, vaan koska aloin uteliaasti tarkkailla omaa oloani ja sitä, että mitä hittoa täällä tapahtuu?.

Mitä minä oikeastaan tunnen nyt? Mitä nämä miehet oikeasti haluavat?

Tuo lyhyt sisäinen käännös pelosta kiinnostukseen antoi jalansijaa ja siitä syntyi yhteys – ja yhteydestä tuli mahdollisuus puheeseen ja edes jonkinlaiseen lopputulemaan.

Ahdistuksen kääntäminen uteliaisuudeksi – tie haastavista tilanteista innostukseen

Uusimmat tutkimukset viittaavat siihen, että ahdistuksen voi tietoisesti suunnata uteliaisuudeksi. Molemmat ovat ihmisen ylivirittäytymisen tiloja, mutta toisessa on hyvinkin negatiivinen ja lamauttava sävy, kun taas toisessa virtaa tuova klangi.

Psychology Today -lehden artikkelin mukaan uteliaisuus voi lievittää epävarmuuden ja ahdistuksen tunteita. Kun suhtaudumme haastaviin ajatuksiin ja tilanteisiin uteliaasti, emme jää jumiin negatiivisiin tunteisiin. Sen sijaan kykenemme tarkastelemaan tilannetta lempeämmin ja laajemmasta näkökulmasta. Tämä muuttaa koko kokemuksen sävyn ja voi johtaa jopa innostukseen.

Tällä vuorostaan on mieltä avaava ja luovempiin ratkaisuihin mahdollistava ajattelu, joka on osoitettu mm. fMRI aivokuvantamisten avulla.

Nykyään pystytään siis näyttämään kuvan avulla, miten aivoissa säkenöi kulloisessakin tunnetilassa.

Tämä lähestymistapa ei ole pelkkää positiivista ajattelua – se on tieteellisesti tuettu tapa säädellä tunteita josta mm.  William M. Whitecross on raportoinut vuonna 2023. Se yhdistyy myös Barbara Fredricksonin kehittämään Broaden-and-Build-teoriaan, jonka mukaan positiiviset tunteet – kuten uteliaisuus – laajentavat ajattelua ja rakentavat psyykkisiä voimavaroja.

Roteva-koulutusten ytimessä on ajatus, että käyttäytymistä voi ohjata jopa silloin, kun tunnetilat kuohuvat – ja että tieteelliset menetelmät, kuten tunteiden uudelleenkehystäminen ja mindful presence, tukevat tätä.

Usein pelastava sana ei ole "rauhoitu" – vaan "kerro lisää".

Kun on tehnyt yli 20 vuotta töitä kentällä – niin johtamisen, lastensuojelun kuin opetuksenkin parissa – huomaa usein, että tietyt käytännöt vain toimivat, vaikkei niitä aina osaa heti teoriassa perustella. Tällä viikolla taas lamppu syttyi, kun törmäsin Whitecrossin raporttiin.

Oli hienoa taas huomata miten oma kokemus ja intuitio lopulta saavat vahvistusta tieteellisistä tutkimuksista. Taas saatiin vahvistusta selkänojaan, joka kertoo, että emme ole puhuneet lämpimiksemme, vaan että näillä menetelmillä on TUTKITUSTI vahva perusta.

Asenne ratkaisee – mutta sen voi myös opetella

Roteva-koulutuksissa puhutaan usein kolmesta sanasta, jotka pysäyttävät tehokkaammin kuin huuto: katso, kysy, kuuntele. Ne eivät vaadi valtaa tai asemaa vaan läsnäoloa ja asennetta. Ja ennen kaikkea: uteliaisuutta. Se on myös kunnioittavaa kohtaamista.

Uteliaisuus ei ole tunne, jota jäädään odottamaan – se on valinta toimia toisin. Kykyä olla hetkessä, vaikka sisäinen ääni huutaisi:

“EEI PRKL!#%/*. EI TÄSTÄ TULE MITÄÄN!”.

Juuri tällaisessa hetkessä Rotevan lähestymistapa antaa työkalut toimia – vaikka alkueläin olisi valmis kipaisemaan karkuun tai rusikoimaan vastustajan suon silmään.

Entä jos kysyisit, kun tekee mieli karjua?

Uteliaisuus ei ehkä ole ensimmäinen tunne, joka nousee pintaan, kun vastapuoli käy kuumana. Mutta se voi olla ensimmäinen askel pois eskalaatiosta.

Se voi tarkoittaa:

🔸 että kysyt, vaikka tekisi mieli komentaa.

🔸 että katselet ihmistä – et vain hänen käytöstään.

🔸 että ihmettelet myös omaa reaktiotasi.

"Fake it till you make it" ei tässä tarkoita esittämistä, vaan sitä, että ohjaat ajatteluasi ja toimit uteliaisuuden mukaan, vaikka sisin tärisee. 

Usein se riittää: Keho seuraa perässä, ja tilanne alkaa tasaantua.

Uteliaisuus on teko. Se ei aina tunnu luontevalta – mutta se on toimiva vastalääke pelolle, kiireelle ja vastakkainasettelulle.

• Entä jos pelon tai närkästyksen sijaan ottaisit mukaan yhden uteliaan kysymyksen?

Se ei tarkoita pehmeyttä. Se tarkoittaa rohkeutta pysyä paikalla, vaikka tekisi mieli kadota.

Lisälukemista:

Brewer, J. (2023, May 3). How curiosity can help ease anxiety. Psychology Today. https://www.psychologytoday.com/intl/blog/the-craving-mind/202305/how-curiosity-can-help-ease-anxiety

Whitecross, W. M., & Andrews, G. (2023). Trait curiosity moderates the link between anxiety and information seeking. Journal of Research in Personality, 105, 104355. https://doi.org/10.1016/j.jrp.2023.104355

Fredrickson, B. L. (2004). The broaden-and-build theory of positive emotions. Philosophical Transactions of the Royal Society B: Biological Sciences, 359(1449), 1367–1377. https://doi.org/10.1098/rstb.2004.1512